Äänesi hiljaisuudessa
Kuuntele. Kuuntele oikein tarkkaan. Kuuletko sen? Odota vielä hetki, jotta ymmärrät mitä tarkoitan. Minä nimittäin kuulen sen. Kuulen hiljaisuuden.
Miten niin en voi kuulla hiljaisuutta? Kuka meistä voi määritellä sen, mitä voimme sanoa kuulevamme ja mitä emme? Minä tiedän mitä kuulen, usko pois, olen kuullut jos jonkinlaista elämäni aikana. Minä tiedän, mutta tiedätkö sinä? Etkö sinä pysty kuulemaan noita hiljaisuuteen kietoutuvia ääniä? Kaikki siihen kuiskatut toiveet, kaikki turhaan siihen hautautuneet huudot, etkö kuule edes sitä ainoaa kyyneltä, joka vaipuu yksinäisyydessään hiljaisuuteen muuttamatta mitään?
Nimittäin sen, juuri sen minä kuulen juuri nyt. En tiedä, kenen ääniä ne ovat, mutta kuulen ne yhä siltikin. En voi tehdä niille mitään, ne eivät tule vastaan elämäni aikana. Silti se ei tarkoita, ettei niitä olisi olemassa.
Kuuntele vielä kerran, tällä kertaa oikein keskittyneesti. Siellä ne ovat, sinne ne jäävät. Jaa tämä hetki kanssani vain kuunnellen kaikkea tätä. Kuiskaat jotain, rikot hiljaisuuden, mutta vain minun korvissani. Joku toinenkin kuuntelee varmasti hiljaisuutta juuri nyt. Ehkä hän kuulee kuiskauksesi, ja hymyilee sinulle vastaukseksi.
– Dokuganryu
Uh, kuulisin kyllä, mutta välttelen niitä ääniä. Niissä on jotain aika outoa.